Osallistuminen ja vaalit

Oikeusministeriö huolehtii demokratian rakenteista ja kansalaisten perusoikeuksista. Osallistumiseen ja vaaleihin liittyvä lainsäädäntö valmistellaan oikeusministeriössä.

Vaalit.fi-sivustolla on tietoa Suomessa järjestettävistä vaaleista ja vaalilainsäädännöstä sekä puolueista.

Demokratia.fi kerää yhteen verkon osallistumis- ja vaikuttamiskanavia.

Otakantaa.fi-verkkopalvelussa kansalaiset voivat vaikuttaa esimerkiksi lainsäädännön ja erilaisten hankkeiden valmisteluun kommentoimalla vireillä olevia asioita. Palvelussa voi käydä keskustelua hankkeista ja seurata niiden etenemistä.

Kansalaisaloite.fi-verkkopalvelussa äänioikeutetut Suomen kansalaiset voivat tehdä eduskunnalle aloitteen lain säätämiseksi.

Kuntalaisaloite.fi-verkkopalvelussa kuntalaiset voivat tehdä aloitteita niille kunnille, jotka ovat liittyneet palveluun.

Lausuntopalvelu.fi-verkkopalvelu sähköistää virallisen lausuntomenettelyn.

Nuortenideat.fi on valtakunnallinen nuorten vaikuttamispalvelu.

vaalit.fi
demokratia.fi
otakantaa.fi
kansalaisaloite.fi
kuntalaisaloite.fi
lausuntopalvelu.fi
nuortenideat.fi


Oikeuslaitos

Oikeuslaitoksesta eli tuomioistuimista, syyttäjälaitoksesta, oikeusavusta ja ulosotosta on koottu tietoa Oikeus.fi-sivustolle. Sivuilla kerrotaan mm. oikeudenkäynnistä sekä oikeusavun hakemisesta. Lisäksi sivuilta löytyvät kansalaisten käyttöön tarkoitetut asiointilomakkeet.

Julkishallinnon yhteisestä Suomi.fi-palvelusta löytyvät kansalaisten asiointipalvelut, tietoa julkisista palveluista sekä julkishallinnon uutiset. Palveluun on kerätty hyödyllistä tietoa ja oppaita aihealueittain elämän eri vaiheisiin.

Oikeus.fi
Suomi.fi


Lait Finlexissä

Finlex -säädöstietopankki on oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton verkkopalvelu.

Palvelussa on saatavilla mm. lainsäädäntö, oikeuskäytäntö, hallituksen esitykset, viranomaisnormit ja valtiosopimukset. Sieltä löytyy myös lakien käännöksiä. Lisäksi Finlexissä on julkaistu säädösvalmisteluun liittyvät verkko-oppaat (Lainvalmistelun prosessiopas, Lainkirjoittajan sekä Lainlaatijan EU-oppaat).

Rikokset ja rangaistukset

Rikosseuraamuslaitos on oikeusministeriön alaisuudessa toimiva vankeusrangaistusten ja yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanoviranomainen. Rikosseuraamuslaitoksen tavoitteena on omalta osaltaan ehkäistä uusintarikollisuutta ja lisätä yhteiskunnan turvallisuutta.

Rikoksentorjunnan tavoitteena on vähentää rikollisuutta ja sen aiheuttamia haittoja sekä parantaa turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta yhteiskunnassa. Erityisinä tavoitteina oikeusministeriön hallinnonalalla ovat uusintarikollisuuden ja väkivallan vähentäminen.

Väkivaltaa ehkäistään yhteistyössä muiden toimijoiden ja paikallisten rikoksentorjuntahankkeiden kanssa. Kansalaisten osallistumista turvallisen ympäristön kehittämiseen edistetään. Rikoksen uhrin asemaa parannetaan.

Rikosseuraamuslaitos
Rikoksentorjuntaneuvosto
Turvallisuussuunnittelu
Väkivallan vähentäminen
Haaste-lehti


Tutkimus

Tutkittuun tietoon perustuva toimintapolitiikka sekä toiminnan tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden arviointi ovat keskeisiä painopisteitä oikeusministeriön strategisessa suunnittelussa ja päätöksenteossa. Oikeusministeriön näkökulmasta laaja-alainen, tieteellinen perustutkimus sekä tieteen ja tutkimuksen kehittäminen hallinnonalan kannalta keskeisillä tieteenaloilla kuten kriminologiassa, oikeustieteissä ja oikeuspolitiikan tutkimuksessa, on tärkeää.

Oikeusministeriössä ei toteuteta juurikaan omaa selvitys- tai tutkimustoimintaa vaan tiedontuotanto tilataan yliopistoilta, tutkimuslaitoksilta tai muilta tutkimuksentuottajatahoilta. Ministeriön tietotarpeiden kannalta olennaista on muun muassa oikeusoloja, rikollisuutta, perus- ja ihmisoikeuksia, kielellisiä oikeuksia sekä demokratiaa koskeva tutkimus. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti (KRIMO) on oikeusministeriön hallinnonalan kannalta keskeisin tutkimustietoa tuottava taho. Sen lakisääteisiin tehtäviin kuuluu seurata ja analysoida rikollisuutta, rikollisuuden kontrollin ja seuraamusjärjestelmän toimintaa, oikeusoloja ja lainsäädännönvaikutuksia.

Oikeusministeriö osallistuu aktiivisesti valtioneuvoston kanslian koordinoimaan valtioneuvoston yhteiseen selvitys- ja tutkimustoimintaan (VN TEAS), jossa tuotetaan tietoa päätöksenteon, tiedolla johtamisen ja toimintakäytäntöjen tueksi (http://tietokayttoon.fi)

Oikeusministeriön tutkimusstrategiassa määritellään tutkimustoiminnan tavoitteet vuosille 2017–2020.

Vaalitutkimusportaali
Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti HEUNI
Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti (Krimo)
Tilastokeskuksen oikeustilastot
Tilastokeskuksen vaalitilastot
Findikaattori – Tilastokeskuksen ja valtioneuvoston kanslian tilastopalvelu


Suomeksi - På svenska - In English - Muut kielet

Oikeusministeriö

Oikeusministeriö

Kielisäännökset säädösvalmistelussa

Kielelliset oikeudet säädösvalmistelussa yksityishenkilön näkökulmasta

  • Jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja hyvään hallintoon kielestä riippumatta, ilman että kielellisiin oikeuksiin tarvitsee erikseen vedota (kielilain 2 §:n 2 mom.)

    Käytännön asiakaspalvelutilanteissa valtion ja kaksikielisten kuntien viranomaiset kysyvät tarvittaessa, kumpaa kieltä asiakas haluaa käyttää, ja tiedottavat toiminnastaan molemmilla kielillä.

    Huomioi valmistelussa muun muassa, etteivät kaksikielisen viranomaisen ratkaisut voi johtaa siihen, että yhden kieliryhmän oikeus saada palveluja omalla kielellään turvataan automaattisesti, mutta toisen kieliryhmän edustajien on itse pyydettävä palvelua omalla kielellään.

    Yksityishenkilöillä on:
  • kaksikielisessä kunnallisessa viranomaisessa oikeus käyttää suomea tai ruotsia (kielilain 10 §) ja saada palvelua suomeksi ja ruotsiksi (23 §)
  • yksikieliset kunnalliset viranomaiset toimivat lähtökohtaisesti kunnan kielellä
  • valtion viranomaisessa, muun muassa kaikissa valtion keskushallintoviranomaisissa, oikeus käyttää suomea tai ruotsia (kielilain 10 §) ja saada palvelua suomeksi ja ruotsiksi (23 §)
  • myös yksikielisessä valtion viranomaisessa oikeus käyttää suomea tai ruotsia, mutta viranomainen saa kuitenkin käyttää tulkkausta ja käännättämistä apuna kielellisten oikeuksien toteuttamiseksi.
  • Kielilain 10 §:n mukainen oikeus on riippumaton asian käsittelykielestä, joka määräytyy kielilain 12-17 §:n mukaan. Näin ollen jokaisella on oikeus käyttää suomea tai ruotsia, vaikka asia käsiteltäisiinkin toisella kielellä. Tämä koskee suomea tai ruotsia henkilön valinnan mukaan, riippumatta henkilön omasta kielestä, asuinpaikasta tai kansalaisuudesta. Se, että henkilö osaa toista kieltä, ei myöskään saa vaikuttaa kielellisten oikeuksien toteutumiseen.


Huomioi valmistelussa muun muassa, että vaikka virkamies osaisi paremmin toista kieltä, ei se oikeuta häntä pyytämään asiakasta vaihtamaan kieltä.

Kielilaki koskee soveltuvin osin myös oikeushenkilöitä (kielilain 11 §). Esimerkiksi yksityisyrittäjällä on oikeus käyttää omaa kieltään asioidessaan viranomaisessa tai tuomioistuimessa.

Kielelliset oikeudet säädösvalmistelussa viranomaisen näkökulmasta

Viranomaisten tulee toiminnassaan edistää molempien kansalliskielten käyttämistä (kielilain 35 §:n 3 mom.)

Huomioi valmistelussa, että kielellisen jaotuksen perusyksikkö on kunta, joka on yksi- tai kaksikielinen (kielilain 5 §).

  • Yksikielisessä kunnassa viranomaistoiminta tapahtuu ja palvelua annetaan lähtökohtaisesti kunnan kielellä.
  • Kaksikielisissä kunnissa viranomaiset toimivat sekä suomen että ruotsin kielellä kunnan kielisuhteista riippumatta. Kuntien kielellistä asemaa (yksi- ja kaksikieliset kunnat ja niiden kielisuhteet) koskevat tiedot ovat saatavissa Suomen Kuntaliiton verkkosivuilta.
  • Viranomaiset ovat yksi- tai kaksikielisiä riippuen siitä, minkä kielisiä kuntia viranomaisten virka-alueeseen kuuluu. Valtion viranomainen on yksikielinen, jos virka-alueeseen kuuluu yksikielisiä kuntia ja kaksikielinen, jos virka-alueeseen kuuluu kaksikielisiä tai sekä suomen- että ruotsinkielisiä kuntia (kielilain 6 §).

Viranomaisen kielellinen asema vaikuttaa muun muassa:
- viranomaisten työkieleen (kielilain 26 §)
- viranomaisten kielellisiin velvollisuuksiin palvella asiakkaitaan suomeksi tai ruotsiksi taikka molemmilla kielillä
- virkamiesten kielitaitoa koskeviin kelpoisuusvaatimuksiin
- viranomaisten kirjeenvaihtokieleen toisten viranomaisten kanssa (kielilain 27 §)

Huomioi valmistelussa, että viranomaisten on kielilain 23 §:n mukaan toiminnassaan oma-aloitteisesti huolehdittava siitä, että yksityishenkilön kielelliset oikeudet toteutuvat käytännössä:

  • Valtion ja kaksikielisten kuntien viranomaiset osoittavat käyttävänsä molempia kieliä ja käyttävät asiakkaiden omaa kieltä riippumatta viranomaisen enemmistön kielestä.
  • Valtion ja kaksikielisten kuntien viranomaiset pitävät sekä suomen- että ruotsinkielisiä esitteitään, lomakkeitaan ja muita materiaalejaan yhtä helposti saatavilla.
  • Viranomaisten tulee toiminnassaan edistää molempien kansalliskielten käyttämistä (kielilain 35 §:n 3 mom.) Esimerkiksi suomen- ja ruotsinkielisen tekstin sijoittaminen samoihin kansiin eri julkaisuissa edistää sitä, että kielet elävät rinnakkain ja jokainen voi lukea kumpaakin kieltä.

Huomioi valmistelussa, että kielellisiä oikeuksia, suomea ja ruotsia, koskevista esityksistä on suositeltavaa kuulla ainakin seuraavia tahoja:
Oikeusministeriö, demokratia- ja kieli- ja perusoikeusasioiden yksikkö (lainsäädännön suhteesta)
Kieliasiain neuvottelukunta, c/o oikeusministeriö (laajoissa kielipoliittisissa kysymyksissä)
Muut tahot, muun muassa Svenska Finlands Folkting ja Suomen Kuntaliitto

Säädösvalmisteluasiakirjat - suomeksi ja ruotsiksi

Huomioi valmistelussa, että kielilain 31 §:ssä säädetään säädösehdotusten ja mietintöjen kielestä:

  • Laki- ja muut säädösehdotukset, jotka sisältyvät mietintöihin, on aina julkaistava molemmilla kielillä.
  • Mietinnöt laaditaan pääsääntöisesti suomeksi.
  • Mietinnöissä tulee aina olla tiivistelmä ruotsiksi.
  • Mietinnöt voidaan tietyissä tapauksissa antaa kokonaisuudessaan sekä suomeksi että ruotsiksi. Esimerkiksi silloin, kun esitys koskee kansalaisten perusoikeuksia, voi julkaiseminen molemmilla kielillä olla tarkoituksenmukaista. Asiasta päättää asianomainen ministeriö.
  • Mietinnöt laaditaan vain ruotsiksi, jos esityksellä on pääasiassa merkitystä ruotsinkieliselle väestölle tai Ahvenanmaan maakunnalle. Tällöin mietintöön tulee sisältyä tiivistelmä suomeksi.

Tiivistelmän on annettava sisällöllinen ja riittävän kattava kuva esityksestä ja siihen sisältyvistä ehdotuksista. Pelkkä tekninen kuvailulehti ei riitä. Tiivistelmä koskee esityksen sisältöä ja sen laatiminen on valmistelijan vastuulla. Tiivistelmää voidaan hyödyntää esimerkiksi tiedotteena ja verkkosivuilla.

Esittelijän vastuu koskee sekä suomen- että ruotsinkielistä esitystä ja säädöstekstejä.

Huomioi valmistelussa, että

  • lausuntopyyntö on laadittava vastaanottajan kielellä tai sekä suomen että ruotsin kielellä. Käytännössä lausuntopyyntö kannattaa laatia samaan kirjeeseen sekä suomen että ruotsin kielellä, sillä tällöin pyyntö on aina vastaanottajan kielellä. Se, että käyttää molempia kieliä, ei ole koskaan väärin.
  • Lausunnonantaja saa vastata omalla kielellään ja kaksikielinen viranomainen kummalla tahansa kielellä.
  • Lait säädetään ja julkaistaan suomen ja ruotsin kielellä (perustuslain 79 §:n 4 momentti).
  • Asetukset ja viranomaisten oikeussäännöt annetaan suomen ja ruotsin kielellä (kielilain 30 §). Tämä merkitsee, että lait, asetukset ja viranomaisten oikeussäännöt annetaan samanaikaisesti molemmilla kielillä ja että molemmat kieliversiot ovat alkuperäisiä.


Lisätietoja

Kuuleminen säädösvalmistelussa – Oikeusministeriön selvityksiä ja ohjeita 18/2010

Ruotsinkielistä lakitekstiä ja -sanastoa koskeva käsikirja Svenskt lagspråk i Finland (SLAF).
Ruotsinkielistä lakisanastoa koskevia kysymyksiä voi lähettää valtioneuvoston ruotsin kielen lautakunnalle, s-postiosoite: spraknamnden@vnk.fi

 
Julkaistu 7.1.2016
Sivun alkuun |